Jo joutui armas aika

Huomenna juhlimme perinteen mukaan uusia ylioppilaita, joita oli myös minun oppilaissa. Oikein kiva päättää lukukausi ylioppilasjuhliin. Vaikka varjo velloo juhlinnan yllä tänään sanomalehdet uutisoi kuinka opettaja oli syylistynyt ylioppilaskirjoituksissa vilppiin hän oli jotenkin auttanut oppilaita. Uutista lukiessani mietin miten tällainen opettaja oikein toimii. En ollut koskaan tällaisesta aikaisemmin kuullut. Mutta yritän unohtaa ja sivuttaa asian ja juhlia huomenna uutta maahanmuuttaja ylioppilastamme.
Viikon aikana olen tehnyt hurjalla vauhdilla käännöstöitä ja visusti päättänyt, että nämä olivat viimeiset käännöstyöt jotka tein. Tosin huomaan kuitenkin jossakin vaiheessa pyörtäväni päätökseni niin kuin usein käy.

Jo joutui armas aika!

Den blommstertiden nu kommer

Äntligen. Jag har jobbat med ett översättningsarbete en vecka som inte gick så bra, verkade så att de inte riktigt var nöjda med mig. Så nu så har jag bestämmt att aldrig mer översätta hur långt jag kommer att stå i mig det vet jag inte. Nästan så jag ångrar mig för att jag tog jobbet... Men nu är det någon som skriker åt mig att aldrig ge upp. Eller vad sa man egentligen? Men en lärorik erfarenhet i alla fall... I mårgon ska vi fira våra nya studenter och jag känner mig jätte gammal. Även om det pratas om att en lärare har gett svar åt abiturienterna så ska vi ändå fira. Personligen fattar jag inte hur läraren har funkat. Men det är ju inte min sak.
Sommaren tycks ha kommit solen värmer och naturen ser så fin ut. Den här årstiden älskar jag är väl en sommar människa.. Nu är jag glad över många veckors lov med några undantag.

Den blomstertid den kom!!

Mihin lukukausi katosi?

Tänään on viimeisten tukituntien vuoro tältä lukuvuodelta. Mihin aika oikein katosi tammikuussa tuntui että aikaa on vielä vaikka kuinka paljon jäljellä. Aika varmaan kuluu jotenkin nopeammin mitä vanhemmaksi tulee voisikohan tämä olla selitys.Töissä on ollut paljon rauhallisempaa verrattuna edelliseen lukukauteen. Viihdynkö työssä? Kyllä ja työkavereidenkin kanssa sujuu ihan mukavasti enempää ei tarvita. Olen ehkä ymmärtänyt, että kaikkeen ei tarvitse olla rahkeita joten jätän kaikki muut paitsi opettamisen vähemmälle huomiolle, toki myös kaikki opetuksen ympärillä on myös tärkeätä mutta määräänsä enempää ei jaksa kukaan. Tosin vaadin itseltäni hurjasti ja kaikki mitä teen pitää kuitenkin olla hyvin tehty joten ainoastaan määrästä voin tinkiä en laadusta.
Palataan.

Vart tog terminen vägen?

I dag har jag mina sista lektioner för den här terminen, vart tog den iväg egentligen? Det har jag ingen som hellst aning om. Det gick fort, men kan det vara för att jag är äldre som tiden bara rinner i väg. På jobbet har det varit betydligt lugnare än det var förra terminen. Trivs jag då, ja det gör jag väl jobbet lunkar på med kollegorna mer behövs det inte. Jag har väl kanske insett att jag inte behöver orka med allt eller har det. Allt som jag gör måste ju vara bra gjort kräver mycket av mig själv men gör det också från de andra ibland blir man besviken. Men jag kan ju bara skylla på mig själv.
Återkommer.

Paljain jaloin

Muutaman rivin voisi kirjoittaa jotta blogi saisi päivityksen vaihteeksi. Kevät ja lähestyvä kesä saan minut iloiseksi, en tiedä onko aurinko ainoa syy mutta ainakin yksi ja toinen on lähestyvä kesäloma. Eilen oli taas Euroviisujen aika jota olen katsellut joka ikinen vuosi jo kohta 20 vuoden ajan eikä eilinen tehnyt poikkeusta. Onnittelut Norjaan joka voitti kisan Suomen ja Ruotsin menestys ei ollut tänä vuonna kovin kummoinen vaan sijoittuivat molemmat sinne häntäpäähän. Viikolla kävin taas luennoimassa tuleville erityisopettajille ja luento meni paljon paremmin kuin edellisellä viikolla ja siitä jäi parempi mieli. Kuitenkin aiheni oli sellainen joka pitäisi olla kaikille kasvatuksen parissa työskenteleville itsestäänselvyys.
Lapset ovat aivan ihana on hauska seurata kun ilma lämpenee ja kuinka he haluaisivat heittää kaiken ylimääräisen vaatteem pois niin nopeasti kun voi. Riittää jo vähän auringonpaistetta kun jo ulkotakki tuntuu turhalta. Sama pätee varmaan meihin aikuisiin hassua on kuinka välillä itse kuljemme sorteissa vaikka lapselle selitetään että on vielä kylmä. Minä yritän muistaa, että olen hyvin nopeasti kipeä jos palelen ulkona joten takki on varmaan vielä ihan tarpeellinen.

Barfota utan strumpor och skor

Dags att skriva några rader. Jag är glad och jag älskar våren och framför allt kommande sommaren och ledigheten. Mer behövs det inte. Igår var det dags igen för melodifestivalen som jag i snart 20 års tid har sett på varje år. Ett grattis till Norge som vann med ett fantastiskt bidrag. Finland var nästan sist av alla men kom till final i alla fall och mycket bättre gick det inte för Sverige heller. Jag var åter igen och föreläste för blivande speciallärare och det gick betydligt bättre än veckan innan, ändå så tycker jag att jag föreläser om något som borde vara en självklarhet men det är tyvärr inte så.
Barn är härliga direkt när det börjar bli lite varmt så skulle de vilja slänga av sig så mycket kläder som det går. Även om vi vuxna brukar säga att det är för kallt att ta av sig så sitter vi på park bänkarna med t-shirts och shorts. Gör som vi säger och inte som vi gör. Men jag vet ju själv att jag är sjuk direkt om jag fryser men det kommer jag inte ihåg då när det är en fin vår dag.

Työmatka

Viikolla olin työmatkalla Oulun lähistöllä ollella pienellä paikkakunnalla. Luento jonka olin luvannut pitää työmatkasta oli sovittu jo kuukautta aikaisemmin. Mutta en kuitenkaan ollut ihan tietoinen mihin olin menossa, totuuden havaitsin vasta kun seisoin oppilaitoksen pihassa. Oppilaitos erityisoppilailla, eli oppilaitokseen ei päässyt opiskelemaan jos ei ollut diagnosia. Sain kylmiä väreitä tällaista opetustahan minä en tue ja enkä haluaisi edes tällaista nähdä. Minut otettiin kuitenkin erittäin hyvin vastaan ja sain paljon tietoa oppilaitoksesta josta minulla on kaksi mielipidettä suurin osa oppilaista varmaan pärjäisi tavallisissa ammattikouluissa. Mutta aina on joukossa pieni osa oppilaita, jotka eivät pärjää ja näiden kohdalla on ehkä hyvä, että heille on joku keskiasteen opiskelupaikka vaikka omaan arvomaailmaan tämä ei sopisikaan. En vieläkään ymmärrä miksi meillä on kaksi erillistä koulujärjestelmää yksi yleinen ja yksi erityinen oikeanlaisella resurssoinilla voisimme huolehtia kaikista oppilaista yhdessä järjestelmässä. Kysyn missä on nuoren oman kodin kaveriporukka tai opiskluporukka jos hänet kuljetetaan monen sadan kilometrin päähän kouluun omasta kodistaan ja ympäristöstä. Luento meni toki hyvin, mutta uskon monen haluneen olla kärpäsenä katossa nähdä ne ilmeet ja eleet, voi pojat! En voi edes sanoin kertoa niistä kun kerroin omasta inkluusio ajastani joka on ollut koulutieni parhaita aikoja ja minkälainen helvetti minulla oli erityiskoulussa vaikka opiskelinkin yleisen opetussuunnitelman mukaan. Miten me oikein ajattelemme?

Onnistumisen iloa omilla voimilla ja ammattitaidolla.

En tjänstresa

I veckan var jag på en tjänstresa i närheten av Uleåborg. Det var nog en av resorna och föreläsningar jag inte riktigt visste vad jag hade gett mig in på först när jag kom till skolan klarnade det upp för mig. En skola för elever med diagnos det vill säga en yrkes-specialskola. Jag fick kalla kårar på direkten det här är något jag inte vill se. Jag blev välbemött och fick information om skolan som jag har två åsikter om, dels tror jag att en hel del av eleverna skulle klara sig i vanliga yrkesskolor, men åt andra sidan finns det alltid en minioritet av handikappade elever som inte klarar av den normala yrkesskolan. Men om inte sådana här skolor skulle finnas skulle man ju placera alla elever i normala yrkesskolor och likanande. Jag förstår inte varför vi har ett samhälle men två skolsystem en vanlig och en special jag fattar inte. Med en riktig resurssering skulle vi kunna ta hand om alla elever i ett system. Var finns kompisarna om den handikappade inte får gå i skola där han bor?? Föreläsningen gick bra, men jag tror att många skulle velat vara "flugor i taket" minerna och gesterna kan inte ens jag förklara när jag berättade om min underbara tid i den allmänna undervisningen och vilket helvete jag hade under de få åren som jag var placerad i en specialskola med en allmänn undervisningsplan. Hur tänker vi egentligen?
Vill, Ska, Kan med egna krafter!