Tänään kävin opettamassa tulevia erityisopettajia yliopistolla monen vuoden tauon jälkeen. Oman tarinan kertomisen avulla toivon, että moni opiskelija sai uusia näkökulmia asiohin ja ajatteluun. Itse olen inklusiivisen kasvatuksen kannattaja, olen omana kouluaikana kokenut sekä tavallisen, että erityiskoulun, ja kannatan tavallista koulua kaikille niin pitkälle kuin se on vain mahdollista. Naapuri maassa aloitin aivan normaalissa koulussa ja sitten jatkoin Suomessa erityiskoulussa josta voidaan olla montaa mieltä.
Mikä vammaisuudessa pelottaa niin paljon että haluamme liikuntavammaiset oppilaat omiin kouluihin ja luokkiin, jotenkin tuntuu niin hullunkuriselta, että koulut on eri mutta yhteiskunta on sama.
Erityiskouluun kun laitetaan hyvin erilaisia lapsia erilaisista lähtökohdista voi ongelmat myös olla aika isoa luokka tämä on tietysti hyvin subjektiivinen kokemus, mutta kun se on elettyä niin sitä ei kukaan voi kiistää.
Jospa minä sain tämän ryhmän ajattelemaan hieman eri tavalla olen tehnyt paljon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti