Tänään tapasin lukio aikaista koulunkäyntiavustajaani kaupungilla, pitkän tauon jälkeen.
Kävimme kahvilla ja rupatellessa meni useampi tunti ja hauskaa oli, oi niitä aikoja. Tuntui melkein haikealta muistella.
Joidenkin ihmisten kanssa yhteys säilyy, vaikka välissä onkin "hiljaiseloa", aina ei tarvitse olla joka viikoista yhteyttä joko sähköpostitse tai puhelimitse, että ystävyys säilyy. Joskus on niin että vaikka välissä olisi vuosia kun viimeksi on tavattu niin tuntuu siltä kun olisimme tavanneet eilen.
Kiitos kahvitteluseurasta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti