Korkealta ja kovaa

Tältä ainakin minusta tuntuu. Töissä on niin vaikeata, että ei sitä ihan käsitä. Merkillisenä koen että meillä on aina jonkinlaista sähläystä onni onnettomuudessa työkaverit pitävät yhtä ja yritämme puhaltaa yhteen hiileen ihan kiitettävästi. Tämän viikon sähläys oli tuntilistat jonka virheen minä sain ottaa niskoilleni koska työnohjaajani ei voi olla koskaan väärässä. Muistan kun kopiotiin tuntilistoja ja ihmettelin kun työnohjaajani sanoi, että toimita koululle kopio ja tänne jää alkuperäinen mietin että onpa ihmeelistä. Sain sähköpostia koululta, että he tarvitsevat alkuperäisen listan mikä ei minulle ollut yllätys. Mutta yllätys olikin suuri kun työnohjaajani käänsi kelkkansa että ei hän näin ole sanonut. Onneksi kellekään mitään haittaa ei ole tapahtunut. Mutta ylimääräistä menoa kuitenkin.
Onneksi sitä on jo jonkun aikaa ollut työssä niin on monenlaisen ihmisen kanssa tottunut tekemään työtä joten ihan pienestä ei säikähdä. Meillä on erittäin hyvä ope porukka joten puramme yhdessä tunnelmia niin positiivisia ja negatiivisia tuntoja.