Elämää ei voi käsikirjoittaa etukäteen onneksi ei voisi melkein sanoa. Viime viikko oli aika surullinen. Kävin työhaastattelussa, työhön jonka pätevyyteni perusteella olisin saanut. Mutta aina se ei ikävä kyllä riittä siihen työhön voimani eivät olisi riittäneet onneksi olen oppinut olemaan itselleni rehellinen. Uskon vakaasti siihen, että kun yhdestä joutuu luopumaan niin jotakin uutta tulee tilalle. Nyt toivon, että läksykerho työni jatkuisi niin kuin niin monena vuonna. Surullisia uutsia sain myös ystävän menetyksen muodossa elämä ei aina näköjään ole reilua vaikka niin kovasti sitä toivoisi. Mutta tästäkin selviän taas eteenpäin muistojen kanssa, joita onneksi on.
Pidetään huolta toisistamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti