Pikkuhiljaa talven pimeä selkä on kääntymässä ja taivaalla pilkistää aurinko. Ihanaa tuntuu niin paljon kepeämmältä tämä arjen aherrus kun aurinko paistaa, huoletkaan ei tunnu niin raskailta. Tällä viikolla olen luennoinut sekä opisto että yliopistotasolla oman työni lisäksi. Jännä kuinka aina niin innolla odotan sitä. että pääsen luennoimaan. Toivon myös että ihan oikeasti saamme opettajia pysähtymään ajattelemaan asioita. Monesti arjessa tekemisestä tulee niin mekaanista, että emme ehdi ajatella miksi teemme jonkun asian niin. Olen tyytyväinen itseeni silloin jos saan jonkun pienen muutoksen aikaan joko ajattelussa tai tekemisissä ihmeitä en tietysti voi tehdä enkä todellakaan ole kaikkitietävä. Hyvä opettaja osaa muuttaa toimintatapojaan ja ajatteluaan. Kun kohta vuosi sitten aloittelin tätä blogin kirjoittamista niin minulle oli selvää, että kirjoitan sekä suomeksi että ruotsiksi. Alussa huolehdin paljon myös siitä, että samat asiat tulevat kirjoitetuksi molemmilla kielillä. Nyt en enää siitä niin huolehdi pääasia, että tulee kirjoitettua. Suomenkielisillä on se etu että he voivat lukea pätkän sekä suomeksi ja ruotsiksi ja ymmärtää molemmat toisin kun ruotsinkielisillä.
Hyvää hiihtolomaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti