Tänään sain KELA:ta kielteisen päätöksen kuntoutuksesta, yllätyshän se ei ollut mutta kuitenkin. Joskus mietin, että miten KELA:n päätöksentekijät oikein ajattelevat? Nytkin he joutuvat peruuttamaan koko kuntoutuskurssin ja sekään ei voi olla ihan halpaa lystiä. Mutta rehellisesti sanottuna, en ole tässä tilanteessa kovin pettynyt pikemminkin helpottunut. Jalkani on parantunut hyvin mutta on vielä kovin voimaton, joten en olisi ollut niin kovin varma siitä, että jalka olisi kestänyt fyysisesti rankan kuntoutusviikon. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä parhain päin.
Työasiat mitä lähemmäksi syyskuuta tullaan sitä "neuroottisemmaksi" olo käy. Vieläkään en ole kunnalta (opetustoimelta) kuullut mitään. Tänään kuitenkin laitoin työnohjaajalleni sähköpostia siitä, että olisiko hän yhtään viisaampi. Luulen ja uskon, että kaikki järjestyy tässäkin asiassa.
Vammaisneuvosto on myös asia, joka saa minut kiipeemään seinille. Olen yrittänt tavoittaa maalaiskunnan vammaisneuvoston sihteeriä useaan otteeseen, mutta turhaan. Hän on varmaan niin keskittynyt uuteen työtehtäväänsä uudessa kunnassa, että hän on unohtanut vammaisneuvoston. Hän ei vastaa sähköpostiin eikä puheluihin minusta on nöyryyttävää tulla kohdelluksi tällä tavalla.
Ulkona näyttää olevan aurinkoinen elokuun päivä, joten nautitaan auringosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti