Näin huusi minulle muutama nuori poika kävellessäni kotiin vanhempieni luota illansuussa, varsinkin kesällä. Hämmennyin jollakin tavoin poikien kommentissa en tiennyt muutamaan sekuntiin mitä sanoa, sain kuitenkin sanotuksi kiitos. Suuremmassa mielessä jäin miettimään asiaa pojat olivat kuitenkin viime lukukauden aikana oppineet jotakin? Niin mitä, muistivat minut, joka sinänsä on jo ihme koska olin heidän opettajansa kovin lyhyen ajan. Toivon tietysti, että ovat viime lukuvuoden aikana oppineet paljon uusia asioita, ainakin kommentti oli mieltä ylentävä. Kiitos pojat!
Olin läheisen ystäväni E:n luona kylässä tänään. Olemme tunteneet E:n kanssa lukiovuosista asti, olimme kaksi vuotta samalla luokalla. Ystävyys on pitkä, syvä ja lämmin meidän molempien elämässä on ollut ylämäkiä ja alamäkiä voisiko sitä kutsua elämän vuoristoradaksi. Meistä ei kumpikaan unohda koskaa valkoista mattoa johon yllättäen levisi mustikat eräässä illanvietossa- E:n äiti ei taatusti ollut kovin iloinen. Tai "ikimuistoista" Kuopion reissua. Jollon emme kyllä reissanneet yhdessä vaan erikseen minä ensiksi sydänleikkaukseen ja E minua katsomaan..
Ystävyys on lahja jota on hoidettava, Kiitos E mukavasta illasta otetaan pian uusiksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti